Historiaa

Otteita historiasta vuosilta 1931 - 1981

Ennen varsinaista maatalouskerhoa

Maa- ja kotitalousneuvonnan astuessa alkutaipaleitaan oli maamiesseuran toimesta järjestetty kesäaikaista neuvontaa, ohjattiin isäntiä viljejyasioissa, emäntäväkeä kotitalousasioissa, vihannesten ja marjojen kasvatuksessa. Nuoret vedettiin luonnollisesti mukaan, niinpä maatalouskerhotoiminnan tapaisena edeltäjänä kesillä 1923 ja 24 toimi maamiesseuran alaisena kasvikerho, johtajana oli Anni Pietikäinen. Nuoret oli koottu Kirkonkylältä, yhteispalstalla viljeltiin vihanneksia, syksyllä pidettiin kotitalouskurssi, jossa niiden käyttöä opetettiin. Yhteisretki tehtiin Ouluun saakka, mentiin hevosella Limingan asemalle ja junalla kaupunkiin, tutustuttiin Ouluun ja päätteeksi käytiin valokuvassa. Kasvikerholaiset osallistyuivat myös näytelmään "Oikeaa maahenkeä", pojan ja tytön osissa olivat Väinö Jakkula ja Jenni Pottala. Näytelmää esitettiin Lumijoella ja vierailtiin Siikajoella.

Vuosina 1929 ja 30 toimi Lumijoella maatalousneuvojana Juhani Larinen, varsinaisen pääneuvonnan lisäksi hän ohjasi  nuorten kasvitarhan hoitoa ja otti osaa heidän kesäisiin harrastuksiinsa. Pauluksella häärittiin yhteispalstalla. Maamiesseuran kääntyi jo Talousseuran Maatalouskerho-osaston puoleen, mikä oli perustettu 1930, mainittavaa yhteistyötä ei vielä

Maatalouskerhontoiminta alkaa

Vuonna 1931 helmikuun 22 päivänä kokouksessaan maamiesseura päätti: Kerho- ja kotitalousneuvojan toimien yhdistämisestä päätettiin esitettiin Talousseuralle. Tehtävä jätettiin J.Laurilan, Hilma Laurilan ja Rouva Vuorisalon toimeksi.
Päätös tuottikin tuloksen, Kerho- ja kotitalousneuvojaksi 13.3.31 valittiin neiti Esteri Kulmala, palkka 700mk kuussa, toimiaika tämä vuosi.
Kävi kuitenkin niin, että kesäkuun lopussa Kulmala lähti ja työtä vuoden loppuun jatkoi neiti Eeva Kainulainen.
V. 1932 Yhdistettiin maatalous- ja kerhoneuvonta, maatalousteknikko Armas Kairenius saatiin vetämään yhdistettyä tointa. Kasviviljelyn lisäksi aloitettiin eläinkerhotoiminta. Maamiesseura takasi kerholaisten siemenoston Osuuskaupasta Smk 500 saakka. Laitettiin taimilava kerholaisten taimitarvetta varten.

1939 neuvoja vaihtui, Tyyne ja Kalle alkoivat päätoimisiksi maanviljelijöiksi Kamulassa. Toukokuun 2. valittiin neuvojaksi Helena Pengerkoski, palkka 1000mk kuukaudessa ja vapaa asunto. Kesä uurastettiin, mutta syksyn korjuutöiden jälkeen elämänmeno muuttui, alkoi sota. Kerhotyö katkesi sodan ajaksi.

1930-luvun kerhotoimille ominaisia piirteitä

Lumijoen Maamiesseura huolehti käytännössä maatalouskerhontyön järjestelystä, apunaan olivat maatalousnaiset, kiinteä yhteys pidettiin Talousseuran maatalouskerho-osastoon, sieltä konsulentit ja agroniimit Hirvisalo ja Aarne Autio myöhemmin, johtivat laajan maakunnan kerhotyötä. Vuosikymmenen aikana näkyviä kerhon puuhaihmisiä olivat: J. Ojantakanen, Juho Kaakinen, Väinö Greus-Kerola, Väinö S. Pirjetä. Vilho Kujala, Maria Jakkula, Mauno Pakonen, Eemil Ahonen, Kerttu Ahonen, Eemil Junkkonen ja Kerho- ja maatalousneuvojat.

Usko isien ammatin tulevaisuuteen oli voimakas, käytännössä sitä opittiin ja siihen totuttauduttiin kerhotyön kautta. Lumijokisen nuoren hakeutuminen muualle opintielle oli tähän aikaan vielä vähäistä.

Sotien jälkeen

Pysähtynyttä maatalouskerhotoimintaa viriteltiin useassakin maamiesseuran kokouksessa henkiin. Palautuminen normaaliin elämänmenoon vaati vuosia, 15.11.1951 maamiesseuran syyskokouksessa päätettiin palkata kerhoneuvoja Lumijoelle, jos kunta osallistuu palkkaukseen 4000 markalla, tämä anottiin.

1952 alkoi toiminta, taustayhteisöinä olivat edelleen Maamiesseura ja maatalousnaiset sekä kunta.


Kerholiiton nimi on vuoden 1968 alusta muutettu Neljän H:n liitoksi koko maassa.